Asuin siis äidin, isän ja siskopuolen kanssa. Siskopuoli on mua kahdeksan vuotta vanhempi ja ollut äidille aina se ykkönen, meillä on siis sama äiti. Isälle mää oon taas ollut aina kaikki kaikessa, mutta eipä se ole sitä kauheen hyvin osottanut mulle. Viikot se oli aina töissä, se kävi siis eri paikkakunnalla töissä. Viikonlopuiksi tuli himaan, mutta dokailuunhan se aina meni, niinkuin mun synttäripäivät ja kaikki muutkin juhlapäivät juhannuksesta jouluun. Dokailun jälkeen tuli aina rahaa käteen, uusia vaatteita, uusia leluja ja kaikkea muuta mahollista. Mut eihän se raha sitä pahaa oloa vienyt pois, kun oma isä ei ollu synttärijuhlilla.

Väkivaltaa meillä ei oikeestaan ollu, ainakaan fyysistä. Henkistä on ollut kyllä, äiti sitä varsinkii harrastanut ja harrastaa edelleen. 

Isovanhemmat mulle on aina ollut tosi tärkeitä, varsinkin pappa. Se oli mies, joka oikeesti osas näyttää välittämisensä ja piti mun puolia. Isovanhempien luona vietinkin aikaa, koska olin siellä hoidossa kun muut oli päiväkodeissa. 

Siinäpä oliki vissiin mun lapsuudesta ne pääjutut, en siitä oikeen muuta osaa kertoo, kun en mitään muistakkaan.

Tuun luultavasti kirjottaan jotain siitä, mitä olin joskus koska jos tätä joku muu sattuu lukemaan, niin ei välttämättä ymmärrä mun ajattelutapaa tän hetkisestä tilanteesta. Tietty kirjotan enimmäkseen tästä mitä on nyt ja miltä millonkii tuntuu.

Ja ei, en ala kirjottamaan kirjakielellä :p

Ainiin ja tää tulee oleen mun ihka ensimmäinen blogi, joten en tiijä mitä tästä tulee. Mutta ehkä se nähään.